Osa 18: Johannan mysteeri 2

                  Nyt se tarinan "Johannan mysteeri" toinen osa on vihdoin täällä! Kirjoitin tämänkin osan tosi nopeasti, vaikka sen piti alun perin ilmestyä vasta kesäkuussa. Heti ensimmäisestä kuvasta alkaen selviää pikkuhiljaa, mistä on kyse. Osassa on muuten käytetty jotain sanoja, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu loukkaamaan ketään! Mutta pitemmittä puheitta pääsette lukemaan viimeinkin! Mukavia lukuhetkiä ja hauskaa kesää! (P.S. Kesäkuussa tulee aivan varmasti ainakin 2 tai jopa 3 uutta osaa, älkää olko huolissanne!) :-D

                                 

                                      Oudot muodostelmat tulivat Johanna Joutsenlammen käsiin ja jalkoihin. Se oli syy, miksei hän kasvanut vielä lapseksi. Vai kasvaako hän ikinä? :-O

                            Johanna meni ulos jostain syystä. Hän vaikutti jotenkin kehitysvammaiselta...

                                      Esa opetti tyttöään kävelemään...

                                              ...vaikka se ei ollut kovinkaan taitavaa.

                                      Sitten Esa-isä nosti tyttärensä maasta ylös.
                                  "Hmm... tyttöni vaikuttaa jotenkin oudolta", hän ajatteli.

                Sanelma nosti omalla vuorollaan Johannan. Hänkin huomasi Johannassa jotain outoa.

                                         Emilia-äiti kävi katsomassa tytärtään. 
      

                                        Hän laski Johannan maahan ja antoi tälle maitoa.

              Johannan polvet varsinkin olivat oudot; ne olivat kuin kengurun lonkat(älkää loukkaantuko, en tarkoita tätä pahalla. Mutta oikeasti, tämä on outo juttu! ;D).

         Sanelma kertoi havainnostaan Emilialle ja syttyi riita.
      "Miksi sinä et kertonut? Miksei kukaan kertonut minulle, että hän on erilainen?" hän raivosi.
    "Äiti, en minä voinut tietää..." Emilialta meni melkein sanat suusta. Hän ei tiennyt mitä sanoa.
                                    

          "Mitä hänelle on käynyt? Kaikki muut perheen lapsista ovat kasvaneet, paitsi Johanna."
          "Mutta sinäpä olet törkeä! Et voi puhua minulle noin, äiti", Emilia sanoi ja alkoi nyyhkyttämään.

      Sanelman ilme ei hellittänyt. Ikävä riitely aiheutti päivähoitoon jääneelle tyttötaaperolle itkun.

                                       Lopulta Sanelma hellitti ikävän katseensa Emiliaan. 
                                   "Anteeksi, Emilia. En tahtonut loukata tunteitasi. Katsos kun, olen itse huolissani Johannasta - ja hänen tulevaisuudestaan. Joutsenlampien tulevista lapsista yleensäkin." 
                          "Ei se mitään, äiti. Olemme kokeneet kaikki kovia asioita tässä talossa; Harri-isän kuoleman, Roosa-siskon kuoleman. Mutta tahdon, että Johanna tutkitaan. Tässä asiassa taitaa nyt olla jotain mätää, eihän hänellä ilmennyt vauvanakaan mitään erikoista", Emilia selitti ja kyynel valui hänen poskelleen.

                                             "Minä tiedän sen, tyttöni", Sanelma vastasi ja sai Emilian hymyilemään. Tosin pikkutyttö lattialla ei vieläkään lopettanut itkemistä.

                                          "Meidän pitää katsella tässä vielä ainakin yhden päivän, miten asia etenee. Jos olemme varmoja siitä, niin voimme viedä hänet lastenlääkärille", Emilia sanoi kuin olisi tietänyt paljonkin erityislapsista.

                                     Esa otti Johannan syliinsä. Hän ihmetteli edelleen tämän outoja kehomuodostelmia.

                                      Sitten hän laski tytön kehtoon ja antoi suukon poskelle. 
                           "Isi rakastaa sua, tuli mitä tuli", Esa sanoi pehmeällä äänellä.

                                          Sitten hän meni syömään vihersalaattia.

  "Äiti, tiedätkö sinä missä on lähin lasten poliklinikka?" Emilia kysyi muka tietämättömällä sävyllä.

                                    "Pidät sä mua jonain tyhmänä mammana, vai? Nyt on kimmalla vähän veret kiehunut yli ämpäreiden", Sanelma sanoi vitsailevasti. 
           
          Mutta minusta heidän ei pitäisi vitsailla tällaisesta vakavasta aiheesta...

                   Sanelma kävi katsomassa Johannaa. Tämä oli jotenkin siirtynyt lattialle kehdosta.

    "Hei, tyttöseni! Sinä et mene nyt sinne, tulet minun mukaani!" Sanelma huusi Johannan perään.

                                          Sitten hän saikin tytön syliinsä.

                        Oli aika mennä lastenlääkärin vastaanotolle Sunset Valleyn sairaalaan.

                                         Naispuolinen lääkäri tuli vastaanottohuoneeseen. 

                                     Hän tutki luurankoa odottaessaan pienen potilaan saapuvan.

                                         Johanna katsoi kieroon. Hän oli todellakin outo!

        Johanna laskettiin maahan, ja samalla hurjan näköinen mies tuijotti tietokoneen takaa häntä.

                                      "Lastenlääkäri Jaana Karhunen, hyvää iltaa."
                                       "Hei, olen Sanelma Joutsenlampi. Tämä asia koskee juuri tuota tyttöä, Johanna Joutsenlampea. Hän on minun tyttäreni lapsi."
                               

                "Olemme viime aikoina huomanneet, että hänen ulkonäössään on tullut muutoksia. Hän näyttää aivan kuin olisi kehitysvammainen. Voitteko kertoa, mistä tässä on kyse?" Sanelma selitti huolestuneena.

               "No minkälaisia muutoksia häneen on tullut?" lääkäri kysyi vakavana mutta rauhallisesti.

        "Esimerkiksi polvet ovat paisuneet, kyynärpäät venyneet, silmät kieroutuneet... jotain tämän kaltaista kai", Sanelma selitti mahdollisimman tarkasti.

                                               Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten lääkäri alkoi puhua.

            "Hmm... kyseessä taitaa olla lapsoudius mysterious eli mysteerinen lapsitauti" lääkäri totesi. "Taudin oireina ovat muun muassa hajamielisyys, polvien ja kyynärpäiden pullotus, vaatteiden paisuminen, tuijotuskohtaukset ja niin pois päin".
             "Voidaanko tautia parantaa mitenkään?" Sanelma kysyi.

                "Tautiin ei ole olemassa juurikaan mitään hoitoa. Kuitenkin voi olla, että tämä tauti paranee hetkenä minä hyvänsä itsestään. Tai sitten se ei parane koskaan ja lapsenlapsenne kuolee", lääkäri sanoi ja tuntui hieman liioittelevan.

      Äskettäin tietokoneella istunut mies alkoi raapimaan tuolia. Hänellä oli terävät kynnet. Kyseessä taisi olla ihmissusi.

                                                  
Johanna tuijotti vain pöytää aikuisten höpistessä hänelle outoja asioita ja omituisen miehen kynsiessä valkoista tuolia.

                                            Sitten hän lähti käppäilemään omille teilleen.

                                  "Uskotko sinä, että Johanna selviää?" Sanelma kysyi.
 

                 "Tuota noin... paranemismahdollisuus on viisikymmentä prosenttia", lääkäri sanoi.
                 "Huh. Onneksi on edes noinkin suuri prosenttimäärä. Kiitos avustasi, Jaana!" Sanelma huokaisi ja kiitti.
                     "Eipä mitään".

                      "Tule Johanna, lähdetään kotiin. Äitisi on huolissaan sinusta", Sanelma sanoi.

                                  Mutta sitten tapahtui jotain... 

                                        Johanna parantui ja kasvoi lapseksi!

                                          Silloin Emilia tuli paikalle. 
                               "Mitä täällä tapahtuu? Missä Johanna on?" hän kysyi.
                          "Johanna on takanasi, mitä parhaimmassa kunnossa!" lääkäri vastasi.

             "Johanna... Olet... olet lapsi nyt. Luojan kiitos selvisit tästä kaikesta!" Emilia oli lähes sanaton. "Pystytköhän puhumaan edes..."

                                      "Pystyhän minä. Kaikki on hyvin, äiti", Johanna vastasi ja Emilia halasi tätä ( halaamista ei näy kuvassa :D).
                           

                                   Kotipuolella Esa harjasi Milli-hevosta. Siitä kasvaisi vielä upea tamma.

Ja kotiin päästyään Johanna meni heti nukkumaan. Mitenköhän isä reagoisi, kun näkee tyttärensä terveenä ja normaalina taas?

Kiitoksia taas lukemisesta! Muistakaahan laittaa kommenttia, se olisi aina mukavaa. Ja äänestys on edelleen käynnissä, se ei lopu ennen kuin tulee ratkaiseva määrä ääniä tietylle osalle. Seuraava osa tulee kesäkuussa, silloin on jälleen (toivottavasti) värikkäitä ja jänniä tapahtumia Joutsenlammilla luvassa. Näkemisiin! :D