perjantai 22. maaliskuuta 2013

Osa 8: Elämän merkkihetkiä 1



Sebastian tutki muurahaispesää.
"Mitenköhän nuo murkut pääsivät tuonne syvälle", hän pohti.



Sanelma tuli raskaaksi.
"Olen jälleen kerran saamassa pienokaisen... miksei kaksikin" hän totesi iloisena.


Sanelma harjoitteli pallojen heittoa koriin.
"Tämäpä on lystiä, pitäisi varmaan useamminkin kokeilla tätä".


                                      Sanelma laski pienen Emilian maahan - mutta miksi?


                                                  Koska hän kasvoi taaperoksi. :)
                            "Oi, meidän pieni Emilia sen kuin kasvaa vaan" Sanelma sanoi huokaisten.


                "Sisko, meidän kotimme on välillä ihan täynnä roskia. Miksei meillä kierrätetä?" Kaarlo kysyi siskoltaan. 
                    "No siksi, koska kierrättäminen on kallista" Sanelma väitti.
                    "Eihän ole! Etkö ole lukenut kierrättämisestä ja kaatopaikoista?" Kaarlo puhui asiaa. 
           "Ööh... no en. Muuten, siskosi on raskaana.."
                 "ONNEKSI OLKOON SANELMA!" Kaarlo huusi innoissaan.
                "Shh... rauhoitu. Vauva saattaa kuulla mahassa" Sanelma kuiskasi.
                

                             "Te olette ihan äitinne näköisiä, pojat" Viola sanoi lempeästi pojilleen.
                       "No... ainakin on sama hiusten väri" Sebastian sanoi.
                        "Äidin pikku poika menee muille maille..." Kaarlo rupesi laulamaan.


Tässä on lähikuva äidistä ja tyttärestä <3.


                                      "Tiedätkös Kaarlo, miten vauvoja kuuluu ruokkia?" Sanelma kysyi.
                                  "Tuttipullolla tietysti" Kaarlo vastasi.
                                 "Niin, mutta millä juomalla?" 
                                  "No eeässällä varmaan" Kaarlo hihkaisi.  
                                  "Väärin. Nautakasvin luontaismaidolla" Sanelma naurahti. 


                                    "No tiedätkö sitten, mitä pikkulapsille luetaan?" Sanelma kysyi.
                                   "Persikka-Peteä taikka Simlock Holmesia" Kaarlo sanoi.
                                    "Väärin taas! Johannan katoamista tietysti" Sanelma korosti.


               Oli luminen talviyö Sunset Valleyssa. Jääpuikkojakin kasaantui katon reunuksille.


       "Hohhoijaa... oliskohan aika käydä nukkumaan" Kaarlo tuumasi ja meni nukkumaan. Oli jo kovin myöhä.


                      Viola oli ystävystynyt Harrin kanssa, ja he leikkivät parhaillaan tyynysotaa.
                       Höyhenet sen kun pöllysivät vaan! :D


                                   "Kuules Harri, oletko kiinnostunut mistään urheilusta?"
                                   "Tuotaa... en oikeastaan."
                                  "No oletkos sitten tehnyt mitään liikunnallista työtä ikinä?"
                                  "Öö... olen aina ollut lapsenvahti" Harri sanoi.
                                 "Ei se haittaa. Päätä ihan itse mistä tykkäät" Viola sanoi rohkaisevasti.


            "Mutta ensin...  minä olen kukkulan kuningatar!" Viola huusi ja molemmat repesivät nauramaan. xD

                            Ja sitten, Sanelmalle tuli yhtäkkiä hätä...



                             
                "Apua! Minut pitää viedä sairaalaan! Vauva syntyy! NYT HETI!" hän huusi.                 


                                        Sanelma kahlasi lumista reittiä pitkin taksille.



Mediheli! Poliisi! Ambulanssi! Vauva syntyy! xD (hahhaa)


                    Lopulta he olivat päässeet sairaalaan. Sanelma kiidätettiin synnytysosastolle.


               Pian olikin Joutsenlampien perheessä kaksi uutta, pientä perheenjäsentä: Matias ja Roosa Joutsenlampi. Emiliasta tulisi nyt isosisko! :)


        Harri piti poikaansa Matiasta sylissään. "Toivottavasti sinusta tulee isäsi näköinen", hän tuumasi.



                                                        Sanelma ruokki Emiliaa.


                "Täältä tulee iso koura Emilian kainaloon!" Sanelma sanoi Emilian nauraessa.
                 "Kuti kuti" Emilia sanoi. Hän oli jo oppinut hieman puhumaan.


                   Mikan hautakivi oli ihan lumessa, samoin sitä ympäröivät kukatkin. R.I.P. ;(


                               

                                         Juuri kun Viola laski Roosan kehtoon, alkoi tapahtua....



                                                 Harri ja Sebu hurrasivat takana.


                                              Vielä näkyi kimalteita ja hohtoa....


      Lopulta Viola tuli vanhukseksi. " Nyt ainakin voin viettää leppoisia eläkepäiviä ja katsella lapsenlapsieni kasvua" hän totesi.


        Samalla ulkona näkyi jälleen kerran Mikan haamu. Olikohan sillä jotain mielessään? (se selviää tulevassa osassa :D)


                              Yliopiston maskotti tuli käymään Joutsenlampien kotitontilla.                                     


                         "Äiti, oletko jo vanhaksi tullut?" Sanelma kysyi hieman ihmetellen.
                        "Voi kulta, olenhan minä" Viola sanoi lempeästi. "Mutta eipä se minua haittaa".
                        "No ei se tietenkään ketään haittaa" Sanelma vahvisti.
                          


                                     "Äiti, minulla on vieläkin ikävä isää" Sanelma kertoi.
                                    "Niin minullakin" Viola vastasi. "Kunpa Mika olisi vielä täällä, näkemässä kuinka sinulla on lapsia ja rakastava mies."    
                                      


                                              "Harri, pidätkö nalleista?" Sebastian kysyi.
                                              "No kuules, en ole tullut ajatelleeksi sellaista" Harri sanoi.
                                              "Tiedätkö muuten sellaisen nallekarhun, jolla on kaverinaan tiikeri ja kani ja pieni possu?" Sebastian kysyi taas.
                                "En."
                                "Ai jaa, mutta kuulin vain kerran yhdeltä kaveriltani, että eläisimme jossakin tietokonesimulaatiossa, minkä nimi on The Sims 3" Sebastian totesi.
                               "Tuota en kyllä usko!" Harri huudahti.
                                
                        Jääköön tämäkin mysteeri arvoitukseksi...


                                              "Äiti, onko tuo Matias sinun mielestä mukava?"
                                              "On tietysti, miten niin?" 
                                             "No kun itsekin tuota..."
                                           "Haluaisit lapsia, vai?"
                                           "Ei, kun..." Sebastian punastui.


                                         Sanelma oli kuullut juoruja, että SimCityn uusi yliopisto oli avattu erääseen kaupunkiin. Hän aikoi sitten ilmoittautua sinne.


                                            Sanelma lähti Harri mukanaan yliopistoon.


          "Heippa sitten! Pitäkää hauskaa- mutta opiskelkaa myös!" Viola huusi heidän peräänsä.



                            Kampusrekka tuli hakemaan heitä. Nyt tulisi paljon uusia haasteita...

                                 Elämän merkkihetkiä, osa 2 tulee pian! Siinä kerrotaan yliopistoelämästä, kommelluksista ja muusta. (Ei jäänyt aikaa kirjoittaa heti kaikkea yhteen, joten halkaisin tarinan kahteen osaan)          
                     Laittakaa kommenttia, olisi kivaa saada palautetta.
                      
                      Pieni kysely:     
            Mitä haluaisitte LC Joutsenlampien tuleviin osiin:
        A. Enemmän rakkautta
        B. Enemmän draamaa
        C. Enemmän jännitystä vaiko
        D. Enemmän juonellisia tilanteita?
           
   
                         

2 kommenttia:

  1. Ihan kuin Sanelma olisi koulimassa Kaarlossa lastenvahtia lapsilleen kun noin neuvoo lastenhoidossa. Saa nähdä mitä yliopistola tapahtuu.
    En osaa vastat kyselyyn, koska kaikki vaihtoehdot olisivat ihan kivoja.

    VastaaPoista
  2. Nyt sain kaikki osat luettua putkeen :) Ihan hienosti on lähtenyt Joutsenlammen suku liikkeelle, lapsia syntyy tasaiseen tahtiin..Tarina on parantunut koko ajan ja pelissä näkyy hyvin lisärien ja storemaailmojen ominaisuuksia( esim sauna, kuumailmapallo, puu-uuni)..En tiedä, kannattaisiko miettiä kuvien tärkeyttä niissä kohtiin, jossa on vain yksi lause..Kaipaisin enemmän tarinaan juurikin tuota kuvailua eikä aina välttämättä tarvitse joukkoon heittää omia kommentteja, tarinan tunnelma jotenkin katkeaa niistä välillä..Kuvat ovat parempia noin suurina, mutta blogipohjaa kannattaa leventää mikäli mahsollista, jotta ne mahtuisivat kokonaan tekstialueelle(sivupalkkia voi taas kaventaa)..Jossain kohtiin on tarinassa kivaa vuoropuhelua ja kerrontaa, sitä kannattaa lisätä, niin tästä tulee enemmän tarinamainen..Repesin kyllä joillekin termeille, mitkä olit nimennyt enemmän simimäisemmiksi, hauskoja olivat(kuten esim jotkut kirjannimet)..Lisää kaipaisin ehkä vähän noita kaikkia, vaikka onhan sitä draamaa perheeseen tuottaneet rikkoutuneet laitteet(Mikan kuolema)..Jatka vaan samaan malliin! :D Seuraavaa osaa odottaessa(kiva nähdä yliopiston juttuja jo lc tarinoissa) :D

    VastaaPoista